Tuntuu sekavalta. Luentomuistiinpanoissa
vilisee termejä, jotka ovat samantyylisiä, mutta tarkoittavat eri asioita, tai
vähintäänkin saman asian eri laitoja. Liberalismi, uusliberalismi, klassinen
liberalismi, sosiaaliliberalismi, libertarismi, markkinaliberalismi,
arvoliberalismi… Vähemmästäkin hämmentyy. Kaikkea en pysty kerralla
sisäistämään saati ymmärtämään.
Onneksi mukaan on tarttunut helpomminkin avautuvia juttuja,
omaa elämänpiiriä koskettavia. Asioita, joiden pohja on 1800-luvulla, mutta
jotka ovat täysin relevantteja edelleen.
Olen kirjoittanut ylös, että J.S. Millin ajatus oli, että
taloudellinen kasvu ei ole keskeisintä vaan onni. Olen alleviivannut sanan
onni. Tämä jäi mieleen, koska tämähän on nykyajan trendi, downshiftaus.
Hidastaminen, leppoistaminen, elämän kohtuullistaminen. Tällä hetkellä on
hyvinkin yleistä, ainakin minun työympäristössäni sekä naistenlehtien
artikkelien mukaan, että omaa työntekoa vähennetään. Tehdään lyhennettyä
työpäivää tai viikkoa, hypätään kokonaan pois oravanpyörästä, pois kiireisestä
työkeskeisestä maailmasta tekemään jotakin itselle merkityksellisempää. Kulutetaan
harkitummin, ostetaan luomua ja lähituotteita, kestävämpää, mahdollisimman
vähän. Tullaan toimeen sillä mitä jo on ja korostetaan henkistä pääomaa.
Itsekin olen tätä miettinyt. Haaveilen siirtymisestä
nelipäiväiseen työviikkoon, mutta vielä en ole uskaltanut. Se harmittaa.
Haluaisin muutoksen, vähemmän töitä (ja samalla toki vähemmän palkkaa) itseni
vuoksi. Haluaisin enemmän omaa aikaa - nukkumiseen, ulkoilemiseen, lukemiseen,
koulutehtävien tekemiseen. En ole vielä uskaltanut lähteä toteuttamaan
muutosta, koska epäröin taloudellisen tilanteen muuttumista. Voin tehdä
laskelmia, mutta silti epäröin, tulisinko toimeen. Olisin toki valmis
vähentämään kulutustani tarvittavalle tasolle, mutta joka tapauksessa vuokra ja
laskut on maksettava, ruokaa ostettava. Kuitenkin ajattelen, että haluaisin
vähintään kokeilla. Miltä yksi ylimääräinen työtön päivä viikossa tuntuu ja
miten pärjäisin pienemmällä palkalla. Paluu normaaliin, viisipäiväiseen
työviikkoon on kuitenkin aina mahdollinen.
Aiheeseen liittyen olen juuri lukemassa kirjaa nykyajan
nomadeista, Päivi Kanniston Elämäni nomadina. Siinä Kannisto kertaa nomadien
historiaa, kertoo omista kokemuksistaan (jättänyt taakseen Suomen ja
työntäyteisen arjen, myynyt kaiken omaisuutensa ja reissaa nyt ympäri maailmaa
omaisuus rinkassa mukana) sekä haastattelee muita nykyajan nomadeja. Kirja on
saanut minut miettimään sitä, että nomadinen elämäntapa on tavallaan
vapaaehtoista normien ulkopuolelle heittäytymistä. Se on monien mielestä ihailtua,
mutta myös pelottavaa. Epäilyttävää. Miksi kukaan tekisi niin?
Oma haluni leppoistaa elämääni on pientä kaiken taakseen
jättävän nomadiuden rinnalla. Nähtäväksi jää, kuinka minun käy. Ajatuksena on
siirtyä lyhyempään työviikkoon kesän jälkeen. Yritän olla rohkea. Uskaltaa.
Päivi, kannustan sinua yrityksessäsi! Kuvitteleppa pystyisitkö ottamaan downshiftauksen kannalta, jos jäisit tahtomattasi lyhennetylle työviikolle tai työttömäksi? Pystyisitkö ajattelemaan sitä positiivisesti, downshiftauksen kannalta, vaihtoehtona stressaavalle elämäntahdille? Arvelenpa, että et - ainakaan, jos epäröit uskallatko toteuttaa tuota neljän päivän työviikkoon siirtymistäkään :)
VastaaPoistaHupaisaa - olin myös alleviivannut muistiipanoissani blogikirjoituksessa mainitsemastasi Millin lauseesta sanan onni. Ei kai siinä toisaalta ole mitään ihmeellistä, sillä luulen, että meille kaikille ihmisille on ominaista onnen tavoittelu tavalla tai toisella. On aika mielenkiintoista pohtia, mitä 1800-luvulla elänyt ja vaikuttanut Mill on onnen-käsitteellä tarkoittanut.
VastaaPoistaMillhän oli utilitarismin kannattaja eli hänen periaatteenaan oli hyödyn ja onnellisuuden maksimointi. Käsittääkseni hyöty-sanalla ei utilitaristisessa mielessä tarkoiteta sen arkikielistä merkitystä, mikä usein viittaa juuri taloudellisen hyödyn tavoitteluun, vaan sana viittaa onnellisuuden, kauneuden ja mielihyvän maksimointiin. Eipä siis ihme, että Milliä ja muita utilitaristeja syytettiin usein hedonismista. Olen ymmärtänyt, että Mill ei kuitenkaan tarkoittanut vain yksilön toiminnassaan tavoittamaa henkilökohtaista onnellisuutta, vaan kaikkien niiden, joita hänen toimintansa koskee. Ihmisten pyrkimykset onneen ovat siis väistämättä liitoksissa toisiinsa ja tämä jos mikä asettaa moraalisen kehikon onnen vaatimuksillemme.
Jos ajatellaan Päivi haavettasi nelipäiväisestä työviikosta, niin utilitaristisesti ajateltuna se ei ainoastaan tuottaisi onnea sinulle vapaa-ajan lisääntymisen muodossa, vaan joku toinen, jolla ei ole työtä, hyötyisi toiminnastasi voimalla puolestaan osallistua työelämään ja saamalla tuloja. Kyllä onnen tavoittelusta on siis hyötyä!
Tsemiä Päivi ja anna mennä vaan! :) Itsekin haaveilen samasta mutta toistaiseksi vielä mietin, koska se on tosiaan aika pelottavaa ja miten sitä sitten pärjäisi.. Katson ensin miten sä selviät. :)
VastaaPoistaOsmo Soininvaaran blogi tuli mieleeni ja siitäpä pätkiä tässä: Työntekoa kannattaisi vähentää, koska talouskasvu ei länsimaissa tee ihmisten elämästä parempaa. Monia ajatus talouskasvun pysähtymisestä hirvittää, sillä se merkitsee työttömyyttä. Tilanne on kuitenkin toinen, jos talouskasvu hiipuu lyhennettyjen työviikkojen tai pidennettyjen lomien myötä. "Ei olisi teollisuusmailta kohtuuton uhraus, vaikka elintaso ei tästä juuri nousisi. Lukuisten tutkimusten mukaan kasvava kulutustaso rikkaissa maissa parantaa tyytyväisyyttä elämään korkeintaan marginaalisesti. Kiireetön elämä ja lisääntyvä vapaa-aikaa sen sijaan parantaisi hyvinvointia selvästi." (Tim Jackson: Hyvinvointia ilman kasvua)
VastaaPoistaYksilöllisiä mahdollisuuksia ja joustoa työelämään!
Suosittelen työviikonlyhennystä, vaikka siitä minulla eiole kokemusta. Harkitsisin samaa, jos elämäni tällä hetkellä sallisi tulojen laskun.
VastaaPoistaOlin lähes vuoden vuorotteluvapaalla. Tulot olivat pienet, mutta tein mitä halusin milloin halusin. Kukaan ei ollut sotkemassa tai vaatimassa mitään. Tietysti, jos on perhettä, tämä ei onnistu kuin osittain. Onneksi en ole pilannut elämääni kakaroilla, joten voin yhä käyttää vapaa-aikani kuten haluan.
Nomadiksi en aio, vaikka omaisuuden hävitys onkin meneillä hitaasti.