John
Stuart Millistä jäi mieleen onnen korostaminen ja että jatkuva taloudellinen
kasvu ei keskeisintä. Mistähän mies oli tuohon päätynyt? HS:ssa 25.8.2000 julkaistussa Millin Utilitarismi-kirjan
suomennoksesta kirjoitetussa jutussa löytyy mielestäni joitain syitä.
Modernin
utilitarismin perustaja oli J. Bentham, jonka mukaan moraalin tehtävä on saada
aikaan mahdollisimman paljon onnellisuutta mahdollisimman monille. Sen mukaan
tekojen ainoa moraalinen oikeutus on niiden hyöty onnellisuuden, hyvinvoinnin
tai nautinnon tuottamisessa.
Itsekin
filosofisena radikaalina esiintynyt isä Mill oli alkanut muokata pienestä pojastaan
John Stuartista Benthamin työn jatkajaa. Kreikan ja matematiikan opiskelu alkoi
kolmivuotiaana, historian, logiikan ja taloustieteen opinnot vähän myöhemmin.
15-vuotiaana John Stuart oli jo radikaali benthamilainen maailmanparantaja,
joka teki tuttavuutta poliisin kanssa tultuaan pidätetyksi, jakaessaan
syntyvyyden säännöstelyä käsittelevää kirjallisuutta työväen asuinalueella.
John Stuart alkoi
arvostella edeltäjiään toivuttuaan 20-vuotiaana kokemastaan syvästä
masennuksesta. Utilitarismi-kirjassa on kirjoitelma, joka moittii Benthamia
tunne-elämän, yhteisöllisyyden ja inhimillisen arvokkuuden unohtamisesta.
Välttääkseen pahoittamasta isänsä mieltä Mill julkaisi kirjoituksen salanimellä
ja täsmensi näkemyksensä vasta v. 1861.
Mill itse piti
nuoruutensa romahdusta seurauksena yksipuolisesta kasvatuksesta. Tutustuminen
runouteen ja romantiikan aatteisiin aloitti paranemisen. Poliittisissa kirjoituksissaan
Mill puolusti vapaata yhteiskuntaa, joka ei rajoittaisi yksilöiden elämää
muuten kuin itsepuolustuksen takia. Hän katsoi, että vapaa elämä edellyttää
kehittynyttä luonnetta ja aineellista turvallisuutta. Siksi poliittisen
järjestelmän on vastattava luonteenkasvatuksesta ja sosiaalipolitiikasta.
Täyttä demokratiaa Mill epäili, koska keskiluokkaa kiinnostaa vain raha ja
työväestö on tietämätöntä.
Mill kävi
poliittisista ja filosofisista kysymyksistä kirjeenvaihtoa Harriet Taylorin
kanssa. Pitkäaikainen suhde johti avioliittoon rouvan ensimmäisen puolison
kuoltua. Taylorin vaikutus ilmeni Millin näkemyksessä, että sukupuoli on yhtä
mielivaltainen syrjinnän peruste kuin hiusten väri.
Millinkin kaapin ja
”kaiken takana on nainen” sekä ”kaapissa” varmaankin hyvää tarkoittanut isä,
joka samalla tuli rajoittaneeksi poikansa valintoja ja kasvua onnelliseksi
ihmiseksi - onneksi siinä loppujen lopuksi epäonnistuen…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.