Kuinka kiva olisi yrittää, näin niin kuin ajatuksen tasolla.
Tiina mainitsi jo aiemmassa kirjoituksessa tästä samasta asiasta, mutta se
vaivaa minuakin niin paljon, että pakko siitä on kirjoittaa.
Kyllä se on niin, että jos yrität elättää itsesi ja vieläpä
toivoisit, että voisit tarjota toisillekin elantoa, niin et sitä kyllä täällä
Suomessa helpolla tee. Kyllä siinä pakollisten yellien, alvien, tuloverojen,
sosiaalimaksujen ym. ilmoitusten ja maksujen viidakossa tukahtuu ja sammuu se
viimeinenkin kipinä oman itsensä herrana olemisesta. Mill oli tässäkin
oikeassa, byrokratia tappaa innovatiivisuuden. Isoveli valvoo ja helekutin tarkalla
silimällä.
On tässäkin tullut aika läheltä seurattua läheisten
yrittämistä, taistelua järjettömän suuria pakollisia maksuja vastaan, taistelua
isoja kauppaketjuja vastaan ja lopulta parhaaksi katsomaa koko yrityksen lopettamista
ja/tai myymistä. Esimerkkinä seuraava: Pienen kaupan yrittäjä saa pulittaa
samasta tavarasta reilusti enemmän kuin isompi liike samassa ketjussa. Silti
pienen kaupan tulee myydä tuote samalla tarjouksella kuin se isokin liike,
tarkoittaa yleensä sitä, että tuote myydään reilusti alle oman
sisäänostohinnan.. Onko helppoa yrittää elättää itseään? Ei, sitä se ainakaan ole,
saati kannattavaa.
Kyllä se taitaa kaikessa olla niin, että kun toisen vapauksia
lisätään, toisen kiristetään. Kun toiselle kumarretaan, niin toiselle
pyllistetään. Kaikessa on kaksi puolta, liiassa valvonnassa ja liiassa
vapaudessa. Mistä löytyy se kultainen keskitie?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.