Tunnilla heräsi keskustelua
kasvissyönnistä ja jäin ajatuksineni siihen kiinni. Heti alkuun mainittakoon,
että olen kasvissyöjä, vaikka sillä ei oikeastaan pitäisi olla mitään
merkitystä.
Jäin miettimään sitä, onko kasvissyönti ns. ensimmäisen
maailman ongelma tai mahdollisuus. Onhan se aika etuoikeutettua, että minun ei
tarvitse syödä mitä tahansa, vaan minulla on varaa kieltäytyä jostakin, mitä en
vain halua syödä. Voin luottaa siihen, että aina löytyy joku toinen (lihaton)
vaihtoehto.
Maapallolla, myös Suomessa, elää hirvittävän paljon köyhiä
ihmisiä, joilla ei todellakaan ole varaa kieltäytyä siitä ruuasta, mitä he
sattuvat syötäväksi saamaan. Toinen puoli taas on se, että useissa kehitysmaissa
ihmiset elävät tahtomattaan ravinneköyhällä kasvisravinnolla, esim. pelkällä
riisillä, koska heillä ei yksinkertaisesti ole varaa muuhun.
Lihansyönnistä kieltäytymisellä on pitkä historia.
Buddhalaiset kautta aikain ovat suosineet kasvisruokavaliota ja muslimit eivät
syö sianlihaa. Mistään uudesta villityksestä ei siis kasvissyönnissä ole kyse.
Itselleni kasvissyönnin pohjana on aatteellisuus, mutta
vuosien varrella aatteellisuuden rinnalle on tullut vahvasti se, että tähän
omaan tyyliin on jo niin tottunut, ettei edes osaisi muuta, eikä edes
oikeastaan halua. Eikä tarvitse!
Tätä kai se on monien omien tapojen (pidän kasvissyöntiäni
tapana, vaikka sen takana aate onkin) kanssa: siitä tulee niin arkipäiväistä,
ettei sitä edes huomaa, että tekee jotain hieman eri tavalla kuin monet muut.
Suomessa, ja ihan eritoten pääkaupunkiseudulla, olen niin hyvässä asemassa
asian suhteen, että lihasta kieltäytyminen ei tuota minkäänlaisia vaikeuksia
arkielämässäni.
Minulle on aina ollut selvää, että tämä on oma valintani.
Minua ei kiinnosta, minkälaisia valintoja muut tekevät ruokansa suhteen. En
halua paasata toisille enkä yrittää käännyttää ketään, koska valinnanvapaus on
minulle tärkeä arvo. Kaikki päättävät itse omasta itsestään, omista
valinnoistaan.
Luulen, että lihan hinnan kallistuessa, moni muukin alkaa painottaa kasvisruokaa lautasellaan, ainoastaan taloudellisista eikä niinkään aatteellisista syistä. Nyky Suomessa kasvissyöjät eivät ole enää erikoisuus eikä varmaan kovinkaan kauan poikkeavaisuus. En tiedä missä menee aattellisuuden raja ruokaan nähden. Ehkä minäkin olen aattellinen, koska en syö maksaa sen epäterveellisyyden ja pahan maun vuoksi. Ja terveydellisistä syistä syön lihaa ja kasviksia, sekä marjoja ja hedelmiä, vilja- ja maitotuotteita unohtamatta. Iän myötä ajatukset ja elimistö muuttuvat, jos on vuosia syönyt kasvisruokaa, ei ruoansulatus enää kykene käsittelemään lihaa, niin hyvin kuin pitäisi, mikä aiheuttaa huonovointisuutta ihmiselle. Tämän vuoksi kynnys ryhtyä jälleen lihansyöjäksi kasvaa. En ole sitä mieltä, että kaikkien pitäisi olla lihansyöjiä (jääpähän enemmän minulle), tai kasvissyöjiä tai karkinsyöjiä (niistä voisi jäädä vähemmän minulle). Tärkeintä on se, että ihminen kuuntelee kehoaan ja mieltään, tehden näin sen minkä itselle oikeaksi tuntee.
VastaaPoistaEdelliseen korjaten, siis karkeista voisi jäädä vähemmän minulle, ei kasviksista ;)
VastaaPoista