Koska aate käsitetään
yksilön todellisuuskäsitystä hallitsevaksi tai yhteisölle ominaiseksi
yleisluonteiseksi käsitykseksi tai pyrkimykseksi tai jopa mieleenjohtumaksi,
niin sehän tarkoittaa sitä, että jokainen aikakausi tuo mukanaan uudet aatteet.
Kun joskus tulevaisuudessa pohditaan meidän aikamme aatehistoriaa, niin mitä
nähdään? Ketkä ovat aikamme, 2000-luvun, suuria filosofeja? Äkkiseltään
itselläni tulee mieleen vain Esa Saarinen… eh… en siis voi sanoa olevani
kovinkaan perehtynyt aiheeseen…
Tutustuessani aatehistoriaan
ja filosofeihin tekemällä hakuja netissä, osuin lukemaan Paatosta 2/2010 ja
Lauri Polvivaaran pääkirjoitusta: http://www.uta.fi/jarjestot/aatos/paatos/arkisto/210/paatos21001.html.
Kirjoitus sai minut
pohtimaan siinä ollutta lausetta: ”Mitä
enemmän luemme filosofiaa, sitä syvemmälle uhkaamme eksyä käsitteiden ja
teorioiden labyrinttiin. Kuilu filosofian kutoman käsitteiden verkon ja
todellisuuden välillä kasvaa kasvamistaan”. Tutustuessani
pääpiirteittäin Platoniin, Sokratesiin ja Aristotelesiin, niin mietin sitä, miten
he todella elivät aikaa, jolloin oli tilaa ja mahdollisuus luoda uusia
ajatuksia, uusia käytäntöjä jne. ja toteuttaa niitä. Ihmetellä, että toimivatko
ne oikeasti. Tullessaan tunnetuksi, he olivat arvostettuja edelläkävijöitä. Filosofeja
kunnioitettiin ja heitä kuunneltiin. Ei ollut nykyajan medioita. Jotkut
ajatukset lähtevät hyvinkin ”alusta”. Esim. Platonin luolavertaus tuntuu tässä
ajassa erikoiselta… Tässä ajassa ei enää tuollaisia teorioita voi luoda…
Palatakseni tuohon edellisen kappaleen lainaukseen, niin jos filosofitkin ovat
hukassa filosofian käsitteiden ja teorioiden kanssa, niin entäpä me tavallisen
yleissivistyksen omaavat ihmiset? Millaista aatehistoriaa meidän aikamme
filosofit jättävät jälkeensä? Meidän rakkauden filosofimme Esa Saarinen
esimerkiksi? Hmm… oikeastaan tämä alkoikin vaikuttaa hyvältä näkökannalta!
Mielestäni sitä aatetta voisi levittää ja kunnioittaa enemmänkin! Lisää pehmeitä
arvoja ja aatteita ympäri maailmaa. Jos kaikki voisivat hyvin ja he
kunnioittaisivat pehmeitä arvoja ja toisiaan, niin kenties jättäisimme
jälkeemme tähän asti parasta ja ihmisläheisintä aatehistoriaa. Onhan meidän
maapallomme nähnyt ja kokenut niin paljon erilaisten aatteiden ja arvojen
aiheuttamia sotia. Lopultakin maapallo, jolla kaikki puhaltaisivat yhteen
hiileen ja hyväosaiset auttaisivat huono-osaisempia ja luonnonmullistusten
koettelemia. Noo, me olemme vain ihmisiä… ei meistä ole siihen. Aina löytyy niitä,
jotka haluavat jättää jälkensä
maapallolle. Tarjoavat omia omaan napaan tuijottavia aatteitaan ja filosofioitaan,
joiden perusteella he ovat yleensä "parempia" kuin toiset…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.