Aatehistoria
sunnuntai 11. elokuuta 2013
...
Liberalismin ideana on yksilön vapaus, saa itse valita ja tehdä omat päätöksensä, kunhan ei loukkaa muiden vapautta omalla toiminnallaan.
Mutta miten se yksilön vapaus toimii, kun yleinen mielipide rajoittaa ihmisten elämää.
Kovin moni ei uskalla mennä vastavirtaan ja olla sitten hyljeksittynä tai silmätikkuna. Helpompaa on mennä virran mukana, mutta onko se mukavampaa? Eikö olisi paljon parempi tehdä ihan niin kuin itse haluaa.
Itselläni tulee väkisin mieleen kohteliaisuussäännöt. Kaikki ne periaatteessa osaa jotenkuten, mutta silti välillä ei yhtään haluaisi seurata niitä, jos toinen käyttäytyy tyhmästi.
lauantai 10. elokuuta 2013
Jotain mitä ajattelen uskonnosta
Minun lapsuudessani kaikki kävivät pyhäkoulua, ei niinkään uskonnon vuoksi,
vaan kilpailtiin siitä kenellä oli eniten tarroja pyhäkouluvihossa. Itselläni
ei ainakaan ollut mitään muuta syytä. Sillä luulen, että lapsena uskoin vain nykyhetkeen,
ihmissusiin, vampyyreihin, mörköihin ja hauskanpitoon. Enkä muutenkaan
miettinyt mitä uskonto oikeastaan tarkoittaa, silloin vain ajattelin, että se
on osa joidenkin ihmisten arkielämää, mikä osuu minun mielestä aika lähelle
sitä mitä uskonto monelle on.
Rippileirillä opettelin ulkoa kaikki minkä piti, jonka jälkeen unohdin ne heti. Enkä ole tähänkään päivään mennessä tarvinnut mitään siellä oppimaani.
Vanhetessa loittonin uskonnosta kokonaan ja koin paljon helpommaksi sen, etten usko mihinkään. Minulle moni uskonto kuitenkin ovat yksi ja sama asia, ihmiset vain tappelevat sen antamasta viestistä. Periaatteessa on aivan sama mihin uskonnonlahkoon ihmiset kuuluvat tai mihin uskovat, kunhan eivät käyttäydy tai tee typeriä asioita sen varjolla. Valitettavasi sellaisia ihmisiä kuitenkin löytyy liiankin monta.
Rippileirillä opettelin ulkoa kaikki minkä piti, jonka jälkeen unohdin ne heti. Enkä ole tähänkään päivään mennessä tarvinnut mitään siellä oppimaani.
Vanhetessa loittonin uskonnosta kokonaan ja koin paljon helpommaksi sen, etten usko mihinkään. Minulle moni uskonto kuitenkin ovat yksi ja sama asia, ihmiset vain tappelevat sen antamasta viestistä. Periaatteessa on aivan sama mihin uskonnonlahkoon ihmiset kuuluvat tai mihin uskovat, kunhan eivät käyttäydy tai tee typeriä asioita sen varjolla. Valitettavasi sellaisia ihmisiä kuitenkin löytyy liiankin monta.
torstai 8. elokuuta 2013
Eksistentialismi elämässäni
Vaikka
tunneilla käsiteltiinkin eksistentialismia vain vähäsen, niin itselleni se oli
kiinnostavin aihe. Aiemmin olin törmännyt käsitteeseen, kun tein esitelmää
Cowboy Bebop –animesta.
Siinä päähenkilöt elävät päivästä toiseen etsien merkitystä elämäänsä vanhojen menneisyydessä tehtyjen päätösten kolisten kaapissa aika ajoin muistuttaen itsestään ja väistämättömästä uudelleen kohtaamisesta.
Siinä päähenkilöt elävät päivästä toiseen etsien merkitystä elämäänsä vanhojen menneisyydessä tehtyjen päätösten kolisten kaapissa aika ajoin muistuttaen itsestään ja väistämättömästä uudelleen kohtaamisesta.
Minä
kallistun ehkä enemmän ranskalaisen eksistentialismin puoleen, sillä pidän siitä
ajatuksesta, että ihminen luo itse merkityksen elämälleen vaikka se onkin
osittain ahdistava ajatus. Päätöksiä
tekee koko elämänsä ajan ja jokainen niistä muovaa sinua koko ajan, joten
periaatteessa sitä ei ole koskaan täysin valmis. Ainakin minä ajattelisin näin,
sillä ainakin selittyisi miksi ei välttämättä ole ikinä täysin tyytyväinen, kun
aina löytyy jotain uutta.
Vaikka joskus saatankin ahdistua miettimällä menneisyyttä, en kuitenkaan vatvo liikaa menneisyyden päätöksiä, koska se on jo tapahtunut ja ne päätökset ovat jo muokanneet minua eteenpäin. Siellä on hyviä ja huonoja päätöksiä ja joitakin tulen aina katumaan. Onnistun silti olemaan tyytyväinen elämääni suurimman osan ajasta ja ainahan voin karata omiin ajatuksiini, jos elämä alkaa liiaksi ahdistamaan.
Kaikenlisäksi vaikka itse pyrin muodostamaan minäkuvani omilla päätöksilläni niin silti muidenkin mielipiteet, päätökset ja ympäristö vaikuttavat siihen mikä minä olen. Mitä luultavammin muut näkevät minut erilaisena, kuin minä näen itseni. Vähän niinkuin se, että näen sinisen eri sävyisenä kuin muut sen näkevät.
Aika useasti löydän itseni toistamasta samaa lausetta itselleni ja muillekin; ”Ihan sama mitä muut sinusta ajattelee, kunhan sinä olet tyytyväinen siihen mitä teet tai pidät ylläsi.” Vaikka muiden mielipiteet muokkaavatkin minua, niin minulla on silti vapaus vaikuttaa siihen, miten ne minua muokkaavat.
Vaikka joskus saatankin ahdistua miettimällä menneisyyttä, en kuitenkaan vatvo liikaa menneisyyden päätöksiä, koska se on jo tapahtunut ja ne päätökset ovat jo muokanneet minua eteenpäin. Siellä on hyviä ja huonoja päätöksiä ja joitakin tulen aina katumaan. Onnistun silti olemaan tyytyväinen elämääni suurimman osan ajasta ja ainahan voin karata omiin ajatuksiini, jos elämä alkaa liiaksi ahdistamaan.
Kaikenlisäksi vaikka itse pyrin muodostamaan minäkuvani omilla päätöksilläni niin silti muidenkin mielipiteet, päätökset ja ympäristö vaikuttavat siihen mikä minä olen. Mitä luultavammin muut näkevät minut erilaisena, kuin minä näen itseni. Vähän niinkuin se, että näen sinisen eri sävyisenä kuin muut sen näkevät.
Aika useasti löydän itseni toistamasta samaa lausetta itselleni ja muillekin; ”Ihan sama mitä muut sinusta ajattelee, kunhan sinä olet tyytyväinen siihen mitä teet tai pidät ylläsi.” Vaikka muiden mielipiteet muokkaavatkin minua, niin minulla on silti vapaus vaikuttaa siihen, miten ne minua muokkaavat.
Tasa-arvo lapsen kokemana
Päätin
tehdä yhden aatehistorian blogimerkinnän muistellen omaa lapsuuttani, koska
silloin löysin itseni monesti miettimästä että; ”Eihän tämä ole oikein” Toisin
sanoen haluan kertoa miten kasvoin ja opin ymmärtämään elämän tosiasioita,
kylässä, jossa aika oli jollain tapaa pysähtynyt.
Tämä merkintä alkaa siitä, kun nuorimmainen syntyi ja oli vanhempieni kauan kaipaama poika, kun oli jo neljä tyttöä talossa. Olin silloin kuuden vanha. En inhonnut uutta vauvaa tai ollut paljoa mitään mieltä olin vain tyytyväinen, että olin liian nuori vaihtamaan vaippoja.
Tämä merkintä alkaa siitä, kun nuorimmainen syntyi ja oli vanhempieni kauan kaipaama poika, kun oli jo neljä tyttöä talossa. Olin silloin kuuden vanha. En inhonnut uutta vauvaa tai ollut paljoa mitään mieltä olin vain tyytyväinen, että olin liian nuori vaihtamaan vaippoja.
Vasta kun pikkuveli läheni kouluikää aloin huomaamaan asioita. Ensinnäkin hän sai monesti tihutyönsä anteeksi, kun itse olisin siinä iässä joutunut nurkkaan tai saanut vähintään luunapin. Kaikenlisäksi veljelläni ei ollut nukkumaanmenoaikoja. Mutta ehkä eniten nuorena minun mieltäni kaivoi se, että veljeni sai melkein kaiken uutena, kuten hienon kauniin pyörän. (Tosin perheemme taloudellinen tilanne oli parantunut huomattavasti tässä vaiheessa) Itselläni oli ollut sama vanha pyörä toiselta luokalta ylä-asteen seitsemännelle. (’kasvunvaraa’, kuten isä sen aina selitti. Sama juttu suksien kanssa) Ihan hieno pyörä se oli, mutta se jumittui jo toisena päivänä kolmos-vaihteelle mikä ei ollut niin kivaa pienestä kakkosluokkalaisesta. Joten kävin läpi vaiheen, kun halusin olla poika, koska minäkin halusin uuden hienon pyörän, prätkähiiren ja pikkulegoja.
Tässä vaiheessa astuu kehiin läheinen naapurimme, jonka luona opin paljon uutta ja kuinka valehtelu ei ole aina väärin. (Valkoisia valheita saa joskus kertoa) Monesti muistan valittaneeni pikkuveljestäni naapurille kahvikupin ääressä, kuinka minun mielestä oli väärin, että tämä sai niin paljon anteeksi. Aina vuodatukseni jälkeen kävimme läpi saman keskustelun.
”Tiedätkö sinä mistä se johtuu, koska se on poika.”
”Mutta se on väärin!”
”Niin se on, kaikki lapset ovat aivan yhtä tärkeitä eikä ole väliä onko tyttö vai poika.”
Koulussa
opin hieman lisää. Siellä meidän luokka oli hyvin pieni, meitä oli vain
seitsemän, kolme tyttöä ja neljä poikaa. Välillä kun vain meillä oli tunnit
opettaja halusi palkita sen sillä, että pelasimme tietopeliä. Mutta minä en
ikinä oppinut pitämään tästä pelihetkestä, kun opettaja sanoi heti, että
pelataan tytöt vastaan pojat. Hävisimme aina urheilukysymysten takia…
Käsityöt olivat myös kamalia joiltain osin. Kuudennella luokalla tytöt saivat olla alkukevään rättikässässä ja sitten siirtyä puutöihin. Minä jouduin olemaan kaksi viikkoa pitempään kutomassa yhtä sukkaa, koska en millään osannut sitä kanta osaa. (Tulokseksi tuli keppihevonen) Päästyäni viimein puukäsitöihin jouduin pettymään. Opettaja joka sitä veti oli sitä mieltä, että tytöt saa tehdä vain helppoja puutöitä, kun ei ne kuitenkaan osaa tehdä samoja asioita kuin pojat. Eikä meillä ollut mitään asiaa sorvin lähellekään ja vasta lyhyen inttämisen jälkeen sain käyttää kallista porakonetta kairan sijaan.
Käsityöt olivat myös kamalia joiltain osin. Kuudennella luokalla tytöt saivat olla alkukevään rättikässässä ja sitten siirtyä puutöihin. Minä jouduin olemaan kaksi viikkoa pitempään kutomassa yhtä sukkaa, koska en millään osannut sitä kanta osaa. (Tulokseksi tuli keppihevonen) Päästyäni viimein puukäsitöihin jouduin pettymään. Opettaja joka sitä veti oli sitä mieltä, että tytöt saa tehdä vain helppoja puutöitä, kun ei ne kuitenkaan osaa tehdä samoja asioita kuin pojat. Eikä meillä ollut mitään asiaa sorvin lähellekään ja vasta lyhyen inttämisen jälkeen sain käyttää kallista porakonetta kairan sijaan.
Lopuksi
on mainittava, että kotikylässäni oli paljon viljelijöitä ja karjankasvattajia,
joista aika moni sanoi että heidän poikansa sitten jatkaa tilaa, kun heistä
aika jättää. Mitään ei sanottu tyttäristä. Tähänkin naapuri tuhahti monesti,
että moni tiloista on tyttärien perimiä, joista meidän äitimme oli hyvä
esimerkki.
Tiedän,
että tämä merkintä saattaa vaikuttaa typerältä, mutta lapsena nämä oli tärkeitä
asioita ja omasta mielestäni tämä oli hyvä esimerkki siitä miten opin lapsena
mitä tasa-arvo merkitsee, vaikka se ei aina toteutuisikaan.
(P.S.
Lapsuuteni oli silti mukava ja muistelen sitä lämmöllä, vaikka en niitä
pikkulegoja koskaan saanutkaan. )
maanantai 11. helmikuuta 2013
Nalle Puh
Siinäpä oli lauantain junamatkan tuotokset.
Lopuksi: Koko länsimaista filosofiaa on viisainta pitää pitkänä valmistautumisena Nalle Puhiin. -filosofian tohtori John Tyerman Williams: Nalle Puh ja filosofit -kirjansa johdannossa.
Allah on allah ja kaikki on allah
Ihmisellä on vapaa tahto, mutta elämä on käytettävä allahin palvomiseen ollakseen merkityksellistä. Roskaa. Kyllästyttää kaikki tekopyhät uskovaiset. Kyllästyttää ihmiset, jotka vääntävät omia"pyhiä" kirjoituksiaan omiin tarpeisiinsa sopivaksi. Kyllästyttää ihmiset, jotka saastuttavat kotiani aivopesu materiaalillaan.
Tuleepa kirjoituksistani uskonnonvastaisia. Oikeastaan minulle on ihan sama, mitä ihmiset uskovat, kunhan antavat muiden olla rauhassa.
Liberalismi
Liberalististen suuntausten kannattamat vapaudet vaikuttavat hyviltä.
Ajatus, kokoontumis, Sananvapaus, Lehdistö, Sopimus, Elinkeino, liikkumisen, vapaus orjuudesta, yksityisomistus, uskonnon.
Monet ovatkin pohjana länsimaiden yhteiskunnille. Valitettavasti kaikkia rikotaan maailmassa.
On lapsi ja muita orjia. Mm. naapurissamme Venäjällä rikotaan sanan- ja lehdistönvapautta. Liikkumisen vapaus ei koske kaikkia, vaikka esim. EU:n alueella jäsenmaiden kansalaiset voivat liikkua melko vapaasti.
Uskonnonvapaus on sinällään ok, kunhan kaikki uskonnot erotetaan valtioista. Suomessakin kirkot olisi pitänyt erottaa valtiosta aikoja sitten. On täysin käsittämätöntä, että kristillinen kirkko saa osuuden ateistien, muslimien tai muiden yrityksien maksamista yhteisöveroista. Kirkkojen tulisi kerätä itse jäsenmaksunsa ja hoitaa toimintansa niillä, kuten muutkin järjestöt tekevät.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)